Kaikki kutina ei ole hiivaa
Emättimessä kuuluu normaalisti olla valkovuotoa. Valkovuoto on luonnollinen osa emättimen puolustus- ja puhdistusprosessia. Sen määrä vaihtelee kuukautiskierron aikana. Kun erite poistuu emättimestä, se saattaa aiheuttaa pientä kirvelyä ja kutinaa, mikä johtuu valkovuodon happamuudesta. Happamuuden aiheuttaa emättimen normaalifloora, joka koostuu lähinnä maitohappobakteereista. Ne pitävät emättimen ei-toivotut mikrobit poissa. Maitohappobakteerit lisääntyvät joskus liikaa, jos ne ovat saaneet ravinnokseen glykogeenia. Näin hapan erite lisääntyy ja pH laskee entisestään. Tätä ilmiötä kutsutaan sytolyysiksi. Yleisin valkovuoto-oireen aiheuttaja ei ole hiiva, vaan sytolyysi. Tyypillisesti väärin hiivalääkkeellä hoidettu sytolyysi uusiutuu noin viikon kulutta hiivalääkkeen käytöstä, koska emättimen happamuus palaa entiselle tasolle. Tällöin voi syntyä mielikuva hiivatulehduksen uusiutumisesta, vaikka kyseessä ei alun perinkään ollut hiivasienen aiheuttama tulehdus. Kutinana ja kirvelynä oireilevaa sytolyysiä voi hoitaa paikallisestrogeenilla, joka kypsyttää emättimen pintaepiteelisolut, jolloin maitohappobakteerit eivät pysty hajottamaan niitä saadakseen glykogeenia ja samalla ne eivät lisäänny enempää. Jos naisella ei ole käytössä hormonaalista ehkäisyä, lisääntyvä estrogeenitaso kierron puolivälissä ovulaation aikaan kypsyttää normaalistikin emättimen solukkoa, jolloin kutina ja kirvely ovat vähäisempiä. Hormonaalista ehkäisyä käyttävillä tätä syklisyyttä ei huomaa.
Vain neljäsosa kaikista ulkosynnyttimien kutinaoireista johtuu hiivasta. Hiivasientä yleisempiä ovat bakteeritulehdukset eli ns. bakteerivaginoosit tai aerobinen vaginiitti. Kummassakin on kyse siitä, että emättimen normaali maitohappokanta on korvautunut muilla mikrobeilla, jotka aiheuttavat tulehduksen. Kutinan ja kirvelyn lisäksi valkovuoto muuttuu usein pahanhajuiseksi, sen väri ja määrä saattavat muuttua. Myös tietyt ihosairaudet, kuten valkojäkälä voivat aiheuttaa kutina ja kirvelyoireita ulkosynnyttimisissä. Vaihdevuosi-iässä tavallisin syy kutinaan on limakalvojen ohentuminen eli atrofia, joka johtuu estrogeenin puutteen aiheuttamasta pintaepiteelin ohentumisesta. Ohut pintakerros menee helposti rikki ja pieniin haavaumiin voi syntyä tulehduksia, jokta aiheuttavat kutinaoireen. Hoidoksi sopii paikallisestrogeeni ja perusvoiteet. Alapesussa ei pidä käyttää saippuaa tai muita pesuaineita, koska ne kuivattavat limakalvoja ja altistavat siten tulehduksille. Pelkkä vedellä tai perusvoiteella pesu sopii parhaiten.
Mikä sitten on hiivaa? Hiivatulehduksen tyypilliset oireet ovat vahva kutina ja joskus kirvely. Valkovuoto on kokkaremaista, vaaleaa, hajutonta. Ulkosynnyttimien iholla voi olla pieniä haavaumia ja punoitusta. Hiivan hoitoon on olemassa ilman lääkemääräystä saatavia paikallishoito- ja suun kautta otettavia lääkevalmisteita. Itsehoitolääkettä voi kokeilla kerran, mutta pitkään jatkunut vaiva kannattaa selvittää gynekologin luona. Asian tutkimiseksi tarvitaan joskus lisätutkimuksia, kuten klamydia ja tippurinäytteet, valkovuotonäytteen mikroskopointi tai koepaloja.
(Lähteenä käytetty Pekka Niemisen artikkeleita SIC-lehdessä 1/2017 sekä Terveysportissa)
