Univaikeudet vaihdevuosi-iässä

Hyvä unen laatu on olennainen tekijä sekä ruumiillisen että henkisen terveyden, kuin myös elämänlaadun, suorituskyvyn ja luovuuden kannalta. Uniongelmat lisääntyvät ikääntyessä sekä miehillä että naisilla, mutta naisilla unihäiriöitä esiintyy kaikissa ikäryhmissä miehiä useammin.Vaihdevuosien aikana naisten uniongelmat saattavat lisääntyä. Syynä on usein monia tekijöitä. Vaihdevuosissa tapahtuva naissukuhormonien lasku aiheuttaa vaihdevuosioireita, joista erityisesti kuumat aallot, hikoilu, sydämentykytys ja mielialaoireet liittyvät unioireisiin. Lisäksi unenaikaiset hengityshäiriöt, uniapnea ja osittainen unenaikainen ylähengitystieahtauma, yleistyvät vaihdevuosien jälkeen. Unenaikaiset liikehäiriöt, erityisesti levottomat jalat oireyhtymä sekä erilaiset kiputilat, kuten fibromyalgia, lisääntyvät. Toisaalta monet perustaudit tai niihin käytetyt lääkkeet, kuten myös työn kuormittavuus tai sosiaalinen tilanne voivat olla uniongelman taustalla.

Vaihdevuodet ja unettomuus

Naisilla esiintyy uniongelmia 1.3-1.8 kertaa miehiä useammin. Laajan ranskalaisen tutkimuksen mukaan 25% 50-64 vuotiaista naisista ilmoitti kärsivänsä uniongelmista; näistä 15%:lla ongelmat olivat vaikeita (Leger ym 2000). Vaihdevuosien aikaan uniongelmat lisääntyvät. Eri kyselytutkimuksissa vaihdevuosi-ikäiset naiset ilmoittavat kärsivänsä uniongelmista 1.2-3.4 kertaa useammin kuin ne naiset joilla on vielä oma kuukautistoiminta. Vaihdevuosi-ikäiset naiset saattavat kärsivät kaikista unettomuuden muodoista: nukahtamisvaikeuksista, yöllisistä heräämisistä ja liian aikaisesta aamuheräämisestä. Unihäiriöiden tärkein merkitys liittyy niiden aiheuttamiin päiväaikaisiin seuraamuksiin: aamu- tai päiväväsymykseen, suorituskyvyn ja elämänlaadun laskuun sekä yleiseen sairastuvuuden ja onnettomuusalttiuden lisääntymiseen.

Vaihdevuosien aikana unihäiriöt saattavat olla ainoa esiintyvä oire, eli ne esiintyvät ilman muita liitännäisoireita tai liitännäissairauksia. Useammin unihäiriöt liittyvät kuitenkin samanaikaisesti esiintyviin muihin vaihdevuosioireisiin, erityisesti kuumiin aaltoihin ja hikoiluihin. Laajan 12 600 amerikkalaisnaista käsittävän tutkimuksen mukaan kuumista aalloista ja hikoiluista kärsivillä naisilla oli kaksinkertainen riski kärsiä unioireista verrattuna niihin naisiin, joilla ei ollut kuumia aaltoja tai hikoiluja (Kravitz 2008). Tyypillisimmin kuumat aallot ja hikoilut aiheuttavat yöllisiä heräämisiä ja täten unen pilkkoutumista. Myös vaihdevuosissa esiintyvät mielialaoireet aiheuttavat unihäiriöitä.

Vaihdevuodet ja unenaikaiset hengityshäiriöt

Unenaikaisista hengityshäiriöistä tärkeimmät ovat uniapnea ja osittainen ylähengitystieahtauma. Molemmille hengityshäiriöille tyypillistä on kovaääninen kuorsaus. Uniapneassa potilaalla esiintyy ajoittaisia hengityskatkoksia, kun taas osittaisessa ylähengitystieahtaumassa hengitysvirtaus on vaikeutunutta, mutta ei katkea kokonaan. Molemmat tilat aiheuttavat vaaran terveydelle. Usein potilaan oireisto muodostuu näiden kahden tilan sekoituksesta. Uniapneaa on vaihdevuodet ylittäneillä naisilla kaksi kertaa useammin kuin samanikäisillä ja -painoisilla naisilla joilla on vielä oma kuukautistoiminta (Bixler ym. 2001, Young 2003). Valtaosa näistä potilaista jää diagnosoimatta. Osittainen ylähengitystieahtauma on yleistä vaihdevuodet ylittäneillä naisilla ja se lisääntyy vaihdevuosien jälkeen myös normaalipainoisilla naisilla, kun taas uniapnea edellyttää myös lihomista (Anttalainen ym. 2007). Unenaikaisen hengityshäiriön tyypillisiä oireita ovat unettomuus, uupumus, aamupäänsärky, muistiongelmat ja masennus.

Muita unihäiriöiden syitä vaihdevuosien aikana

Unihäiriöt ovat yleisiä sekä yhtäkkisen että pitkäaikaisen kivun aikana. Yleisesti kipu häiritsee unta, mutta toisaalta huono unen laatu voi myös aiheuttaa kipuoireita. Esimerkiksi fibromyalgia, krooninen lantiokipu, alaselkäkivut, nivelkivut ja jännityspäänsärky aiheuttavat unihäiriöitä. Myös monet perustaudit, kuten neurologiset taudit (esim epilepsia, parkinsonin tauti), keuhkotaudit (esim astma, keuhkoahtaumatauti), refluksitauti, sydän- ja verisuonitaudit (verenpainetauti, sydämen vajaatoiminta, eteisvärinä), diabetes ja kilpirauhasen vajaatoiminta saattavat aiheuttaa tai pahentaa unihäiriöitä. Mielialaoireet, erityisesti masentuneisuus ja ahdistuneisuus, sekä psykiatriset sairaudet, aiheuttavat tyypillisesti unioireita. Toisaalta unioireet saattavat aiheuttaa tai pahentaa mielialaoireita. Unenaikaiset liikehäiriöt, erityisesti levottomat jalat –oireyhtymä (restless legs, RLS) ja periodiset raajojen liikkeet –oireyhtymä (periodic limb movement syndrome, PLMS), lisääntyvät ikääntyessä ja niitä esiintyy naisilla miehiä useammin.

Vaihdevuosien unihäiriöiden hoito

Hyvä unihygienia, eli miellyttävä sänky, rauhallinen, pimeä ja mieluimmin viileähkö nukkumisympäristö, tietyt nukkumisrutiinit, säännöllinen unirytmi, päiväunien ja illalla nautittavien piristävien aineiden välttäminen, on tärkeää unihäiriöiden hoidossa. Tämä pätee myös vaihdevuosien unihäiriöihin. Naissukuhormonit, estrogeeni ja keltarauhashormoni, vaikuttavat lukuisiin unta sääteleviin hermovälittäjäaineisiin (mm asetyylikoliini, serotoniini, dopamiini) ja hormoneihin (mm kasvuhormoni, prolaktiini, kortisoli ja melatoniini). Vaihdevuosien hormonikorvaushoidolla onkin useiden tutkimuksien mukaan osoitettu olevan unettomuutta parantava tai lieventävä vaikutus. Hormonikorvaushoito helpottaa unettomuuden eri osa-alueita: nukahtaminen helpottuu ja uni on rauhallisempaa, heräämiset vähentyvät ja unen laatu kokonaisuudessaan paranee. Myös aamu- ja päiväväsymys vähenevät (Polo-Kantola 1998). Myönteinen vaikutus tulee erityisesti esiin niillä naisilla, joilla hoito helpottaa myös muita vaihdevuosioireita, varsinkin kuumia aaltoja ja hikioireita. Osa vaihdevuosi-ikäisistä naisista ilmoittaa unettomuuden yksinomaisena vaihdevuosioireena ilman muita oireita. Myös näitä naisia hoidettaessa hormonikorvaushoito saattaa olla tuloksekasta (Polo-Kantola 1998). Niinpä vaihdevuosi-ikäisen naisen unettomuuden hoidossa hormonikorvaushoito onkin ensisijainen hoito, jos hoidolle ei ole vasta-aiheita (sairastettu rinta- tai kohtusyöpä, laskimotukos, sydäntauti, aivoverisuonitauti, vaikea maksan vajaatoiminta, selvittämätön kohtuverenvuoto) ja täten hoitokokeilu on aina perusteltua. On kuitenkin huomioitavaa, että hormonikorvaushoidon aloittaminen vuosia menopaussin jälkeen (yli 10 vuotta vaihdevuosien jälkeen, yli 60-vuotiaalle) saattaa aiheuttaa komplikaatioita, joten hoitoa ei enää silloin pidä aloittaa. Jos unihäiriöt eivät ole helpottaneet kolmen kuukauden hormonikorvaushoitokokeilun aikana, ovat jatkotutkimukset muiden unettomuutta aiheuttavien tekijöiden selvittämiseksi aiheellisia.

Unenaikaisten hengityshäiriöiden perushoito laihdutuksen ja painonhallinnan ohella on ylipainehengityskoje (CPAP). Potilas voi myös käyttää hormonikorvaushoitoa CPAP-hoidon rinnalla, jos hänellä ei ole vakavia perustauteja (esim sydän- ja verisuonitauteja) tai muita hormonikorvaushoidon vasta-aiheita. Jos vaihdevuosi-ikäisellä naisella esiintyy mielialaoireita tai unenaikaisten liikehäiriöitä, jotka aiheuttavat uniongelmia, voi hän käyttää hormonikorvaushoitoa, mutta vaikeimmissa tapauksissa usein tarvitaan myös tilojen spesifisiä hoitoja.

Vaikean unettomuuden hoitona tarvitaan ajoittain myös unilääkkeitä. Niiden käyttö tulisi kuitenkin olla lyhytaikaista. Melatoniinitutkimukset vaihdevuosi-ikäisillä naisilla ovat vähäisiä (Toffol ym 2014), eikä osoitusta sen hyödystä ole osoitettu. Tietyillä antihistamiineilla on väsyttäviä ominaisuuksia, mutta niihin liittyvät päiväväsymysoireet rajoittavat niiden käyttöä. Lääkkeettömät hoidot, kuten rentoutusterapiat ja kognitiivinen uniterapia, ovat osoittautuneet sekä tehokkaiksi että turvallisiksi unettomuuden hoidossa. Myös työstressi ja työuupumus lisäävät uniongelmia, joten niiden ehkäisemiseksi lepopäivien riittävä määrä onkin oleellista (Lampio ym 2014). Unettomuuden Käypä Hoito suositus (päivitys) julkaistaan keväällä 2016.

Päivi Polo

LT, Professori

Naistentautien ja synnytysopin erikoislääkäri, TYKS ja Turun Gynekologikeskus